Onnen ihanien silmukoiden Suvi kertoi Kirkko ja kaupungissa, miksi käsitöiden tekeminen kannattaa.
Meikäläinen ei ole paljon viime aikoina blogannut, enkä ole kyllä tehnyt käsitöitäkään. Syyllisiä ovat gradu sekä kesätoimittajan työt Kirkko ja kaupungissa. Viime perjantaina meni kuitenkin koko paketti uusiksi, kun ensin palautin gradun ja sitten juhlistin viimeistä työpäivää. Nyt alkoi vapaan toimittajan ja projektisihteerin (lähes kokonaan) opiskelusta vapaa arki. Siihen kuuluu työnteon lisäksi jälleen monia muitakin kivoja asioita, kuten elokuvia, urheilua ja käsitöitä. Olin muutamassa kuukaudessa melkein unohtanut, kuinka kivaa on, kun ehtii harrastaa.
Sitä ennen, viimeisellä työviikollani pääsin hetkeksi yhdistämään työn ja harrastukset, kun tein juttua käsitöiden hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista. Haastattelin juttua varten Onnen ihanien silmukoiden Suvia ja Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professoria Sinikka Pöllästä.
Tiesin kyllä jo ennen haastatteluita, että käsien käyttö itsessään tekee hyvää myös mielelle, ja osasin kokemuksesta päätellä, että käsityö voi tarjota hengähdystauon arkeen. Mutta en olisi osannut arvata, kuinka kekseliäästi ihmiset käyttävät käsitöitä vaikeissa tai raskaissa elämäntilanteissa. Suvi oli neulonut graduahdistuksensa sukiksi, ja Sinikka kertoi leskeksi jääneestä miehestä, joka oli surutyönään viimeistellyt kaikki vaimoltaan kesken jäänet käsityöt. Yhtä aikaa itkettää ja hymyilyttää.
Jutun voit lukea täältä.
Ps. Kaikesta tästä käsitöihin liittyvästä hyvinvoinnista innostuneena minäkin kaivoin viikonloppuna virkkuukoukun esiin ja aloin sommitella uusia ideoita. Korillinen erilaisia punaisen sävyjä odottaa toimintaa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Näpertäjä 